All you need is a tower or two

All you need is a tower or two

Viime kertaisilla sunnuntaikahveilla oli nimittäin sekä oikeita pöydänherkkuja,mutta myös todellinen herkkujen herkku eli  tutkimus meistä “expat” kotirouvista!Sain ilon tutustua Annika Oksaseen ja hänen mielenkiintoiseen väitökseensä “Siirtonaisena Singaporessa”(Helsingin yliopisto 2006). Vaikka liiketaloustieteellisen näkökulman kannalta meidät naispuolisot voidaan nähdä  tässä ulkomaanpestissämme ikäänkuin “kuiskaajan”roolissa,tuo tutkija esille mielenkiintoisen seikan,nimittäin roolimme lahjan antajina.ME ollemme lahjoja puolisoillemme,heidän työnantajilleen,yrityksille,siis ilman muuta koko suomalaiselle viennille.Vaikka roolimme ulkopuolisen silmissä olisi joskus epäselvä,on pääasia että me itse tiedämme roolimme.Huolimatta aikaisemmista saavutuksistamme tai työuristamme.On harrastuksena sitten kutominen tai lennokkien lennättäminen.

Meidän asunto on noin puolessa välissä yli 60 kerroksista tornia.Kiikareilla voin tähystellä merelle,aavikolle,taivaalle,piha-alueelle,vähän naapuritaloihin ja kortteliamme kiertävälle kolmikaistaiselle. AbuDhabin Louvre valmistuu lännessä,pohjoisessa lento-ja laivaliikennettä ja idässä auringon nousu.Ja mangrovemetsää,sitä voin ihailla läheltä ja kaukaa.En tarvitse UAE:hen vasta rantautunutta Netflixiä, kun voisin käytännössä viettää pitkiäkin aikoja ikkunasta tähyillen ja viereisen tornin toimistoissa työskentelevien päivärytmiä seuraillen.Palavereita,puheluita,kopiointia.Oikeastaan voisin pysyä viihtyisässä kodissamme pitempäänkin. Juomaveden loppuessa voin laittaa tyhjän kanisterin oven ulkopuolelle ja viimeistään viikon sisällä tilalla on 5 gallonaa eli pyöreästi 20litraa raikasta vettä. Tuore tulee ja hapan lähtee.Voin tilata ovelle vaikka mongolialaisen keittiön herkkuja ja heittää roskapussit roskakuiluun.Jopa tölkkien,muovien ja paperien lajittelupisteet löytyvät joka kerroksesta.

Alakerran kauppakeskuksesta saan kaiken ja sitä mitä sieltä en saa voin tilata. Voisin heittää lakanat ja puvut pussiin ja parissa päivässä vastaanottaa ne puhtaina ja sileinä. Ruokaa,rahaa,kahvia,kukkia,lääkkeitä ja puhelinliittymiä voin hankkia hissi matkalla, samoin koko perheen keilailta, se hoituisi vaikka sisätossuissa. Kuulostaa jo mainos puheelta,mutta tässä talossa voi urheilla itsensä henkihieveriin ja lisämaksutta,sillä meiltä löytyy uima-altaita pienille ja isoille,suorakaidetta ja pyöreää,tennistä,squashia,nyrkkeilysäkit ja kuntosaleja miehillä ja ilman.Voisin lenkkeillä juoksumatolla tai pihan muotoja mukaillen.Puhumattakaan kaikesta siitä rääkistä jota HealthClubin lukujärjestys tarjoaa pientä korvausta vastaan.

Perheet,mummot,vaarit ja lemmikkihaukat voivat viettää leppoisaa perhepiknikkiä viihtyisissä huvimajoissa meidän omassa pihapiirissä. Ja edelleen poistumatta koko tornikompleksista,voisin ajella autolla eri parkkikerroksissa ja jos oma torni alkaa tuntua tylsältä,voin siirtyä viereiseen katettua kävelysiltaa pitkin.Tai morsettaa kollegalleni naapuri torniin.Eli kaikki hyvin täällä,tekemistä kyllä riittää,kodin sisä- ja ulkopuolella.

Aurinkoa

Nina

The most wonderful superlatives

Ceremoniat on pidetty ja lapiot isketty hiekkaan. Yksi unelma on jälleen toteutumassa.
Jo vuonna 2018 meidän perhe voisi heittää skimbat olalle ja kävellä kotiovelta kypärä päässä kurvailemaan viereiseen laskettelumäkeen. Siis täällä AbuDhabissa. Noin 700m matka 25-50 asteen helteessä riippuen vuodenajasta ei kai ole mahdotonta, kun perillä odottaa saarellemme rakenteilla oleva maailman suurin sisälaskettelukeskus kaikilla herkuilla. Saarelle, joka on käytännössä nostettu meren pohjasta. Tulevassa lumimaailmassa on mahdollisuus mm.kelkkailla,luistella ja vaikkapa lauantai päivän ajanvietteenä ja adrenaliini piikkinä koko perhe voi harrastaa ZORB:ailua, eli sulloutua jättimäiseen muovipalloon ja vieriä rinnettä pitkin alas. Ja sitten kaakaolle. Ja jos luvat on kunnossa,niin paikallisen system bolagetin kautta kotiin rommikaakaolle.

Meitä pääkaupungissa asuvia saattaa imarrella tieto siitä,että MEIDÄN laskettelukeskus tulee olemaan ei vain kaksi kertaa vaan peräti kolme kertaa suurempi kuin Dubaissa, naapuri emiraatissa. Ainakin vähän aikaa, sillä Dubain vuonna 2005 avatussa SkiCenterissä on jo pohdittu suuremman ja hienomman rakentamista.Kilpailu maailman suurimmasta sisälumikokemuksesta ei sinetöidy siis vielä tähän.

Mielenkiintoinen tilanne sinänsä, sillä täällä pelataan superlatiiveilla ja sisälaskettelukeskuksiin liittyen ne ovat jo käytössä. Voitaisiinko jo alkaa keskustelemaan jostain muusta kuin sisälaskettelusta?Mahdollisesti, sillä Omanin rajalla, UAE:n pohjoisimmassa emiraatissa, Ras al-Khaimahissa on todistettavasti nähty lunta ainakin muutamana talvena. Siellä sijaitsee maan korkein vuori, Jabal Jais 1925m, jossa lämpötila voi talvikuukausina laskea jopa -3 asteeseen. Vielä emiraatti hallitus ei ole lyönyt leimoja papereihin, vaikka suunnitelmat matkailukeskuksesta, golf kentästä, varjoliidosta ja  laskettelu rinteestä on jo olemassa. Odotellaan.Täällä kaikki on mahdollista.Emiraattien keskinäiset pikku kisailut pitävät arkkitehdit kekseliäinä ja sijoittajat valppaina.

Enemmän kuin tekolunta,odotan jo toista melontaretkeä luonnonpuisto alueelle,mangrove metsien katveeseen. Viimeksi olimme liikkeellä laskuveden aikaan, joten pystyimme jättämään kajakit hetkeksi hiekkasärkälle ja kahlaamaan kirkkaassa vedessä ihaillen flamingoja,lentokaloja,kilpikonnia,rapuja,meduusoja ja punakettuja keskellä suurkaupunkia. Seuraavalla kerralla tähtäämme nousuveden aikaan, jolloin labyrinttimainen metsikkö antaa auringon suojaa ja paljastaa lisää mielenkiintoisesta eko-systeemistään.

Superlatiiveista puheenollen, menneenä viikonloppuna AbuDhabissa oli tehty havainto maailman suurimmasta kalasta, vaarattomasta planktonin syöjästä eli valashaista. Valashai voi kasvaa jopa 12 metriseksi ja sitä kehutaan kovin rauhalliseksi ja tyyneksi luonteeltaan.Silminnäkijöiden mukaan tämä yksilö oli vain noin 3-4 metrinen, majesteettisen kaunis ja rauhallinen. Luotan asiantuntijoihin sen vaarattomuudesta, mutta en usko että olisin silti ollut valmis kohtaamaan tätä otusta kajakkini vierellä. Edes kuvaus mielessä. Ennen melontaretken alkua oppaamme antoi meille hyödyllisiä turvallisuusohjeita,kuten jos kajakki kaatuu,pysy rauhallisena. Ilman muuta. Juurikin rauhallisena olisin varmasti kohdannut tuon lämpimistä vesistä ja auringosta nautiskelevan lempeän kalasen.
Koska en harmi kyllä saanut kuvaa tuosta ihanuudesta,voit nähdä sen tästä linkistä.

http://www.thenational.ae/uae/whale-shark-seen-swimming-in-abu-dhabi-marina

Maailman korkein rakennus,maailman suurin ostoskeskus,maailman mahtavin ihmisen rakentama palmun muotoinen saari,avaruusmatkailua ja vielä maailman pisin yhtä mittainen, n. 18 tunnin mittainen reittilentoyhteys Dubaista PanamaCityyn on ilmoitettu aloitettavan keväällä 2016.
Lista on loputon ja se on täällä tullut selväksi, että Arabiemiraateilla on kunnianhimoa ja halua saattaa maa maailman parhaimpien joukkoon kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla. "We want to be among the best countries in the world by 2021." Tässä on agendaa koko kansalle!Nyt panostetaan mm.koulutukseen,terveydenhoitoon,talousasioihin,infrastruktuuriin,julkisiin palveluihin ja turvallisuuteen.Ihailtavaa toimintaa kieltämättä.

Koska sivistystason kohentaminen ja koulutus ovat nyt kovassa kurssissa, on siitäkin mahdollista tehdä suurta ja mahtavaa. Itse Sheikki Mohamed bin Rashid on sanonut, että "The first book a child reads opens the first door in that child's brighter future". Ja näin tapahtuu valtakunnassa.  Vuodesta 2016 julistetaan "lukemisen vuosi" ja siihen liittyy tottakai upea suunnitelma ja kilpailu joka julistettiin alkaneeksi jo viime syyskuussa. Perheitä ja kouluja kannustetaan lukemaan, ei enempää eikä vähempää kuin 50 arabiankielistä kirjaa huhtikuuhun mennessä. Luettavista kirjoista löytyy suosituslista jokaiselle ikäryhmälle ja jokainen luettu kirja merkitään siihen varta vasten suunniteltuun 10 kirjan passikorttiin.Ennen seuraavaan passikorttiin siirtymistä testataan että kaikki passiin merkityt kirjat on oikeasti luettu ja ymmärretty. Kun kaikki viisi korttia on täynnä,on aika kilpailla voitosta oman koulun oppilaiden kesken aina koko valtakunnan tasolle asti. Kilpailun voittajat, parhaat oppilaat,heidän perheensä,opettajat ja koulut palkitaan eri suuruisilla stipendeillä, joihin on varattu yhteensä noin 11 miljoonaa dirhamia, eli vajaa 3 miljoonaa euroa. Jos jotain,niin täällä osataan motivoida.

Kielikurssille siis!


Shukraan lakum w daeaan  (google translate = kiitos ja kuulemiin)

Nina

In love with Dulquer Salmaan

Muutama päivä sitten kävimme elokuvissa läheisessä kauppakeskuksessa. Katsoimme trailerit etukäteen tarjolla olevista tuotoksista ja erilaisten sankaritarinoiden ja valomiekka taistelujen joukosta päädyimme yllättäen intialaiseen, vuonna 2015 valmistuneeseen Martin Prakkatin ohjaamaan  Charlie, malayalam-kieliseen filmiin. Elokuva oli selvästikin suosittu, sillä klo 18 näytös oli lähes ääriään myöten täynnä pariskuntia ja kaveriporukoita, mutta myös perheitä,lapsia ja vauvoja. Vaikka leffateatterin istumapaikat oli tyypilliseen tapaan numeroidut, oli joillakin katselijoilla tarve etsiä parempaa paikkaa useampaan kertaan sekä elokuvan aikana että väliajalla, jolloin valot syttyivät ja osa katselijoista poistui palatakseen hetken päästä valmiina jatkamaan.

Elokuvateatterin istuimilla näytti olevan  keinutuolin ominaisuudet, sillä kun kumarruin tavoitelemaan lattialla olevaa herkkukassia, selkänoja seurasi mukana ja palatessani loivaan takakenoon jalat nousivat ilmaan.Äänentoisto toimi tehokkaasti ja neljänneltä riviltä näkymät olivat valtaisat. Vähän väliä ja tarpeen tullen, elokuvan hurvittelu kohtausten kohdalla valkokankaan vasen ala-kulma valisti katsojia arabiankielisellä tekstillä ja kieltokuvakkeilla savukkeiden ja alkoholin epäterveellisyydestä.Takana olevan perheen pikkupoika eläytyi elokuvaan hyppimällä,tömistelemällä ja nojailemalla tahmaisilla käsillään päidemme yläpuolella. Juonen edetessä unohdin kuitenkin kaiken ympärilläni tapahtuvan.

Elokuva oli erittäin tunnepitoinen ja kaunis. Samaistuin elokuvan teemoihin,rohkeus,vapaus ja rakkaus, sen oikean löytymiseen ja kauniiseen päänäyttelijä pariin sekä omiin lapsiini. Varsinkin omien lasten tämän hetkiset ja tulevat seikkailut,elämän nälkä ja uteliaisuus saivat aikaan pakahduttavan tunteen jolle ei meinannut tulla loppua.Siihen ainoaan käsilaukusta löytyvään nenäliinaan kuivasin sekä silmät ja posket, mutta myös juustokuorrutteisista popcorneista möhnäiset kellertävät sormeni. Elokuvan loputtua ja valojen syttyessä, silmät turpeina, naama juustomausteessa ja mango smoothie-purkki toisessa kädessä kohtasin vieressäni istuvan kauniin intialaisen naisen ja hänen puolisonsa kysyvät katseet. " Wakkaddakkawakkaddaa?" Tai ainakin siltä se kuulosti. "I'm sorry?" -yritin tarkentaa ja pyyhkiä kasvojani vähän lisää. "Diddd you undddorstanddd the languaged?". En ymmärrä kuinka monta d-kirjainta intialainen voi lisätä yhteen sanaan? Yritin selittää että emme tietenkään ymmärtäneet elokuvan puhutusta kielestä sanaakaan,mutta onneksi oli englanninkielinen tekstitys. "Have you been in South-Inddddia, in Kerala?"nainen kysyi seuraavaksi ja jatkoi"You shoulddd go there, i'ts so beautiful!". Uskon sen ja jonain päivänä aion mennä. Olen erittäin vakuuttunut että Intiassa on kaunista ja värikästä. Ja Dulquer Salmaan.

Dulquer Salmaanin hampaat ovat valkoiset ja hiukset taipuisat. Dulquer osaa laulaa,tanssia ja nauraa kovaäänisesti, mutta myös listiä paholliset äänitehosteiden kannustamana.Tarina rohkeudesta,vapaudesta,elämän kauneudesta,oikean rakkauden löytymisestä ja suurisydämisyydestä antavat epäilemättä toivoa meille kaikille,mutta varsinkin omaa kotimaataan, Intiaa kaipaaville.

Olen innoissani elokuvasta siksi,että se antaa ajattelemisen aihetta juuri täällä Arabiemiraateissa,jossa n. 9 miljoonasta asukkaasta yli puolet ovat syntyperältään Etelä-Aasialaisia ja kotoisin brittiläisen imperiumin entisistä siirtokunnista kuten  Intiasta,Pakistanista,SriLankasta ja Bangladesista. Joukossa on mm. rakennustyöläisiä, autokuskeja, kotitaloustyöntekijöitä,palvelualalla työskenteleviä, mutta myös hyvin palkattuja ja koulutetuttua keski-ja yläluokkaa.En osaa sanaakaan yhdestäkään Intian 22:sta virallisesta kielestä,vaikka joka päivä ja  lähes jokaisella palvelutiskillä,taksissa,kaupassa ja ravintolassa kohtaan intian kielisen henkilön. Viimeksi tänään taksin takapenkiltä kuuntelin kuskin sujuvaa handsfree keskustelua omalla kielellä. En voinut olla kysymättä että mitä kieltä hän puhui ja uskomatonta kyllä hän vastasi "Malayalam"! Ja tottakai Dulquer Salmaan oli myös hänen suuri sankarinsa. Hän pääsi myös ylpeilemään kuinka miljardi liikevaihtoa pyörittävä LULU Hypermarket on lähtöisin Keralasta, Etelä-Intiasta ja on maailman suurin Intian ulkopuolella asuvien intialaisten työllistäjä. Liikeketjulla on yhteensä yli 120 liikettä Aasiassa,Afrikassa ja täällä Lähi-Idässä. Yksi meidänkin suosikki ruokakaupoista.

Kuten aina,eksymme näissä sokkeloisissa ja valtavissa kauppakeskuksissa. Myös elokuvan jälkeen etsimme tietä takaisin parkkihalliin. Toisaalta niin on käynyt myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla, joten en voi syyttää siitä pelkästään ulkomaalaisia opastekylttejä tai niiden puutetta. Hississä kohtasimme sattumalta saman pariskunnan uudestaan ja kiinnitin vasta nyt huomiota kauniin intialaisnaisen otsassa olevaan sinooperinpunaiseen täplään, bindiin. Naimisissa oleva soturi joka jatkoi perinteitä vai siviilisäädystä riippumaton muotikoru? Ei sillä väliä,kaunis hän oli jokatapauksessa. "Go and find him from internet" hän hymyili. "Yes I defenetly will", joten tässä linkki.

Charlie || Chundari Penne Song Official | Dulquer Salmaan 

https://www.youtube.com/watch?v=P8b6eoMu_Vo

HouseWifeLife

Vuosi 2016 käynnistyi monella tavalla poikkeuksellisten tapahtumien merkeissä ja sen tähden aloitan blogini kertomalla kuinka minusta täällä ulkomailla tehdään kotirouvaa oikein valtion toimesta. Se ei varmastikaan ole yhtä kiinnostavaa kuin Eurooppaa ravistelevat muuttoaallot, öljyn hinnan aleneminen Lähi-Idässä tai Dubaissa uuden vuoden aattona roihuna palanut TheAddressHotel. Eikä varsinkaan yhtä kiinnostavaa kuin jälkikasvumme liikehdinnät kolmella eri mantereella, mutta kerronpa kuitenkin, koska olen "housewife" statuksestani sekä hämilläni että jollain tavalla myös kiinnostunut. Hämilläni, koska en koskaan kuvitellut omaavani sellaista nimikettä ja toisaalta kiinnostunut, koska minulla ei varmastikaan ole oikeaa kuvaa siitä mitä kotirouvat oikeasti tekevät.
Oikeastaan tämä nimike asiahan käynnistyi kohdallani jo vuoden 2015 lopulla kun mieheni kautta sain arvonimen "tohtorinna", joka suomalaisen sivistyssanakirjan mukaan rimmaa hienosti sanojen keisarinna,irtopinna,kuninkaanlinna,laiskanlinna,pilvilinna,pyöränpinna,rovastinna ja ruustinna kanssa. Osa varmaankin osuu kohdilleen ja mitäs siitä sen enempää ellei tohtorilla ole asiaan kommentoitavaa.

Viimeksi eilen keskustelin tästä nimike asiasta  suomalaisten naisten joka sunnuntaisilla "rouvakahveilla". Sunnuntaisin siksi, että se on täällä viikon ensimmäinen työpäivä, eli maanantai ja  näillä kahveilla asia tuli puheeksi vilpittömästä aloitteestani johtuen. Kahvittelupaikkana toimi tällä kertaa The One Khalidiya Restaurant, jossa istuimme syvällä muhkeissa nojatuoleissa ja imimme pillillä erittäin herkullista ja voimauttavaa PowerJuicea. Oranssien ja purppuran punaisten juomien värien antajat tulivat mm. porkkanasta ja punajuuresta ja omassa juomassani oli myös runsaasti terveysvaikutuksia omaavaa inkivääriä, joka on lääke lähes mihin vaan kuten flunssaan,vatsavaivoihin ja nivelten hyvinvointiin. Täällä jopa vihannes-ja hedelmämarkkinoiden pakistanilainen kauppias voi toimia terveysvaikuitteisen ruokavalion sanansaattajana, kuten viimekertaisella ZayedPortin VegetableMarketilla saimme todeta."Makes good,buy two"mies osoitti sormellaan tuoretta inkivääriä ja pyöritti toisella kädellä vatsaansa leveästi hymyillen.

Rouvakahvien ihanuus piilee vapaassa keskustelussa, upeissa tapaamispaikoissa ja tällä kertaa myös joululomalla luettujen kirjojen vaihtamisena. Vaihdoin lukemani kirjan (Cunningham:Lumikunigatar) Anilda Ibrahimin kirjoittamaan Punainen Morsian. Tällainen "työsuhde"-etu siis! Kirjojen vaihtaminen ja niistä keskusteleminen.Aivan mahtavaa! Lumikuningatar oli ihan ok ihmissuhde tarinointia,Punaiselta Morsiamelta odotan enemmän.
Tämän kertaisessa tapaamispaikassa, joka näytti olevan emiraattien suosiossa, on herkuttelun lomassa mahdollisuus tehdä myös huonekalu -ja sisustustavara ostoksia. Mitään en ostanut,vaikka hypistelin punaisen ja okran värisiä plyysityynyjä ja kashmir kuvioisia päiväpeittoja. Jaloillaan seisova kokovartalopeili saattaa myöhemmin löytää tiensä kotiimme, vaikka  peilin oven takaa löytyvälle kymmenien korujen ja arvoesineiden säilytystilalle ei ehkä  juuri nyt ole käyttöä.

Tunnustelevilla kysymyksilläni liittyen ulkomailla asuttujen vuosien määrään,työllistymiseen, puolisoiden työpaikkoihin ja vapaa-ajan viettoon liittyen paljastuin tulokkaaksi, "housewife rookieksi", mutta jokainenhan on joskus ollut lähtöruudussa. Olen iloinen ja jotenkin ylpeä näiden naisten positiivisuudesta ja mutkattomuudesta. Olen heti yksi heistä. Olen mukana verkostossa josta saan tietoa liittyen arjen pyörittämiseen AbuDhabissa (tällä kertaa mm.bussikortin lataaminen, postilokeron vuokraaminen) ja mikä tärkeintä, saan halutessani seuraa aamupäivän harrastuksiin(tennis ja golf). Ai niin ja  mitä nuo hauskat ja puheliaat rouvat olivat mieltä tuosta minua askaruttavasta termistä? Tämän tutkimuksen perusteella se on ilman muuta arvo, ansaittu ja haluttu sellainen. Puolison työn ja perhe elämän mahdollistajan nimike, itsenäisen  ja erittäin aktiivisen naisen status. Otan sen nyt vastaan, niinkuin alussa kerroin ihan valtionkin toimesta ja sen ymmärtämiseksi joudun vielä kertomaan prosessistani paikalliseksi tai oikeammin virallisen oleskelu luvan ja henkilöllisyystunnuksen omistajaksi.

Sen lisäksi että olen "housewife", olen maassa myös mieheni "sponsoroimana". Mitä tahansa siitä sanasta tuleekaan mieleen, täällä se tarkoittaa sitä että ilman sponsorointia en voisi asettua koko maahan yli 90päiväksi, en kotirouvaksi enkä työntekijäksi. Itselleni tästä seuraa sellainen etu, että sponsorini, eli mieheni on myös vastuussa virallisten papereideni hankinnasta ja se ei olekaan ihan yksinkertainen virastokäynti. Valokuvat,passikopiot,lukuisat paperit, paperien käännökset ja virallistamiset Tukholman UAE:n konsulaatissa hoidettiin Suomesta käsin jo loppu kesästä. Prosessi jatkui UAE:sta  ja yksi vaihe oli saavutettu kun EntryPermit-lomake kädessä läpäisin passin tarkastuksen joulukuussa 2015. Maahan saavuttuani sain entry permittiin leimat, joilla pystyimme käynnistämään viisumi ja ID:hakemukset. Näitä varten jokainen maahantulija joutuu kuitenkin ensin läpikäymään terveystarkastuksen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan hoitui sairaalassa vajaassa tunnissa,naisten omalla osastolla. Ystävälliset emiraattihoitajat kutsuivat etunimeltä ja ohjeistivat huoneesta toiseen,haastatteluun,verikokeeseen ja rintakehän röntgenkuvaukseen.Kahden päivän päästä sponsorini nouti sairaalasta nipun uusia virallisia papreita joissa luki "FIT". Vaimo on kunnossa ja tästä käynnistyi "Health insurance"-kortti ja viisumi hakemukset. Huomenna jälleen, ties kuinka monennen kerran sponsorini hoitaa asioitani Immigration Officessa ja sitten ehkä viikko ja tekstiviesti ilmoittaa paperieni olevan kunnossa. Ja sitten alkaa ajokortin hankinta ja autolla ajo,mutta se onkin jo oma tarina.